Norberto Pauri

Norberto Pauri (23.10.1921-14.10.2003)

Kunniajäsenemme Luigi Vincenzoni soitti Recanatista uuden surunviestin 15.10. ja kertoi Recanatin Gigli -seuran ensimmäisen sihteerin Norberto Paurin kuolemasta. Tämä viesti vie ajatukseni maaliskuun 20. päivän tienoille v. 1982, jolloin saavuin Recanatiin osallistuakseni ensi kerran Giglin muistojuhliin. Kaupungin turistitoimistossa tutkin kiinnostuksella Gigli-aiheista materiaalia, kun kuulin vierestä miesäänen sanovan: "È quello celebre finlandese?" (Oletteko se kuuluisa suomalainen). Mies oli Norberto Pauri. Tuosta hetkestä alkoi suuri ystävyys, niin suuri että se olisi kirjoitettava isoin kirjaimin. Meni kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kuin Norberto ehdotti sinunkauppoja, mikä oli jo ikäerokin huomioon ottaen suuri arvostuksen osoitus.

Hän hankki minulle materiaalia Giglistä, tarjosi omalla kustannuksellaan lukemattomat kerrat lounaan tai illallisen paikallisissa ravintoloissa myös monille mukanani olleille suomalaisille. Monena vuonna sain nauttia hänen vuoristoapartamentostaan Frontignanossa, Apenniinien vuoristossa 1300 metrin korkeudessa suurenmoisissa maisemissa. Vertaansa vailla olevaa vieraanvaraisuutta.

Hän oli sikäläisen shakkikerhon puheenjohtaja ja minulla oli ilo toimittaa hänelle suomalaisia postimerkkejä rikastuttamaan kokoelmia. Kun perustimme seuramme helmikuussa 1985 Norberto välitti uutisen perustamisesta Resto del Carlino –lehteen. Kun Recanatiin alettiin puuhata Gigli-seuraa, lukuisien Marchen maakunnan kaupunkien kaupunginsihteerinä elämäntyönsä tehneen Norberton tehtäväksi kynämiehenä tuli laatia seuralle kattavat säännöt, jotka ovat edelleen käytössä. Kun tulin Recanatiin hän oli aina vastaanottamassa tai lähdön hetkellä saattamassa valtavan lahjakassin kera.

Norberton ansiosta seuramme alkoi saada vieraita Recanatista kuten esim. v. 1989 konserttiin tuli Carlo Carlorosi, muistolaatan paljastukseen v. 1990 kulttuurijohtaja Marconi. Hänellä oli myös ratkaiseva ansio Raimo Sirkiän konsertin järjestämisessä ja lentolippujen saamisesta Raimolle lokakuussa 1990. Norberton kirjoittama teksti on myös allekirjoittaneen 14.3.1992 saamassa kunniakirjassa, jonka Recanatin kaupunki luovutti kultamitalin lisäksi. Lukemattomat olivat ne keskustelut iltakävelyjen yhteydessä noin puolen kilometrin pituisella pätkällä kaupungin pääkadulla. Aihepiirinä olivat kaikki asiat Giglin lisäksi. Hän tunsi historian ja oli ollut jopa osoittamassa mieltään Suomen puolesta v. 1939-40. Erikoisena muistona hän kertoi olleensa myös oopperanäyttämöllä sodan aikana Riminissä eräässa Aidan esityksessä kantamassa voitonlippuja, kun Radameksena lauloi nuori tenori nimeltä Mario Del Monaco!

Torsten Brander