Beniamino Gigli

Giglin elämän alkuvuodet

Beniamino Gigli (20.3.1890-30.11.1957) oli italialainen tenori, aikakautensa kuuluisin ja kalleimmin palkattu oopperalaulaja koko maailmassa maailmansotien välisenä aikana. Hän syntyi köyhään käsityöläisperheeseen Recanatissa. Poikkeukselliset laulun lahjat havaittiin jo varhain ja hän liittyi 7-vuotiaana San Flavianon katedraalin poikakuoroon. Monien vaikeuksien jälkeen Gigli pääsi Roomaan opiskelemaan laulua 1908, mutta vasta pääsy Santa Cecilian akatemiaan 1911 antoi hänelle todelliset mahdollisuudet päästä huipulle. Hän opiskeli akatemiassa ensin Antonio Cotognin ja sitten Enrico Rosatin johdolla ja valmistui erinomaisin arvosanoin 1914. Heinäkuussa 1914 hän voitti Parman kansainvälisen laulukilpailun. Tuomaristosta joku kirjoitti todistukseen ihastuneena: "Abbiamo finalmente trovato il tenore" (Olemme vihdoin löytäneet tenorin).

Urakehitys lähtee liikkeelle

Gigli debytoi oopperalaulajana Rovigossa 15.10.1914 erinomaisella menestyksellä. Urakehitys lähti hyvin liikkeelle ja kutsuja alkoi tulla Italian oopperataloista. Joulukuussa 1914 hän esiintyi Genovan Teatro Carlo Felicessä Massenet'n Manonissa ja kuukautta myöhemmin samassa paikassa Toscan Cavaradossina. Maaliskuun 31. päivänä 1915 Giglin debytoi Palermon Teatro Massimossa hänelle hyvin tärkeässä Faustin roolissa Boiton Mefistofele-oopperassa. Nimittäin tässä roolissa Gigli teki kaikki merkittävimmät debyyttinsä uransa nousuvaiheessa huipulle: Rooman Teatro Costanzi 26.12.1916, La Scala 19.11.1918 Toscaninin johdolla ja vihdoin 26.11.1920 New Yorkin Metropolitanin debyytti, joka johti 12-vuotiseen kiinnitykseen maailman maineikkaimmassa oopperassa.

Nousu maailman huipulle

Caruson kuoltua 1921 Gigli vakiinnutti nopeasti paikkansa Metropolitanin ja maailman johtavana lyyrisenä tenorina. Hän lauloi Metropolitanin kaudellaan kiertueet mukaan lukien 510 oopperaesityksessä ja 28 eri roolissa. Gigli teki jo 1920-luvulla runsaasti levytyksiä, jotka saivat suuren suosion. Hän esiintyi usein myös Etelä-Amerikassa ja Euroopassa. Kesäisin hän piti Italian pikkukaupunkien toreilla lukemattomia hyväntekeväisyyskonsertteja, joita hän uransa aikana antoi lyömättömän määrän eli noin 1000. Gigli lauloi ensi kerran Berliinissä 1924, Tukholmassa 1925 ja Lontoossa 1930. Jokaikinen hänen esityksensä oli suurmenestys eli hän oli laulaja, joka tunsi vain aplodit. Gigli palasi 1932 Metropolitanista palkkioerimielisyyksien takia kotimaahan ja aloitti eurooppalaisen uransa. Hänen suosionsa kohosi lakipisteeseen ennen sotaa myös monien musiikkielokuviensa ansiosta. Hän esiintyi 1935-1950 kaikkiaan 17 elokuvassa, joita esitettiin kaikkialla maailmassa. Hän esiintyi ensi kerran Veronan Arenalla 1929 Flotowin oopperassa Martha. 1930-luvulla hän esiintyi eri puolilla kotimaataan antiikin raunioilla mm. Caracallan termeillä 1937 sen ensimmäisenä näytäntökautena Aidassa. Gigli laajensi ikääntyessään repertoaariaan dramaattiseen suuntaan ja Aidan lisäksi hän lauloi 1939 Trubaduurissa, 1941 Pajatsossa ja 1942 Carmenissa.

Sotavuodet ja 1950 -luku

Gigli oli sodan loppuvaiheessa 1944-45 9 kuukauden ajan esiintymiskiellossa, kun häntä syytettiin laulamisesta Hitlerin ja Mussolinin kanssa yhteistyöstä, mutta hänet todettiin syyttömäksi ja hän saattoi jatkaa uraansa. Uransa viimeisen vuosikymmenen aikana hän lauloi yli 900 esityksessä, joista puolet oli oopperaesityksiä. Laajat konserttikiertueet veivät hänet ympäri maailman. Vuosina 1946-1954 hän lauloi samana iltana 40 kertaa kaksoisohjelman Cavalleria rusticanan ja Pajatson todistaakseen olevansa kunnossa! Viimeinen esitys oli Messinassa 22.8.1954. Egyptissä hän esiintyi 1950 ja Etelä-Afrikassa 1951. Giglin ainoa Suomen-vierailu toteutui vihdoin lokakuussa 1954 jäähyväiskiertueen yhteydessä. Varsinaisen jäähyväiskiertueensa aikana tammikuusta 1955 toukokuun 25. päivään hän esiintyi uskomattoman suuressa 41 konsertissa, joista esim. Manchesterissä hän lauloi 31 ja Lissabonissa 34 kappaletta!

Jäähyväisten aika 

Sairauksien vuoksi hän vetäytyi yksityiselämään ja Italian-jäähyväiset jäivät pitämättä. Gigli kuoli 30.11.1957 diabeteksen, sydäntulehduksen ja aasialaisen influenssan seurauksena. Hän on ainoa laulaja Italian historiassa, jonka kunniaksi Italian parlamentti on pitänyt erityisistunnon 2.12.1957 ainoana aiheenaan Giglin kuolema. Gigli haudattiin Aida-oopperan viimeisestä näytöksestä aiheensa saaneeseen hautapyramidiin Recanatissa. Beniamino Gigli oli laulajien laulaja, tenorien tenori, italialaisuuden suurlähettiläs maailmalla. Hän lauloi noin 2400 oopperaesityksessä ja 62 roolissa. Hänen virallisten konserttiensa määrä oli 2000, joista puolet hyväntekeväisyyskonsertteja. Kukaan ei tiedä hänen epävirallisten konserttiensa määrää. Gigli teki noin 400 virallista studiolevytystä ja saman verran live-äänityksiä sekä 17 äänielokuvaa, jotko ovat hänen taiteellinen perintönsä jälkipolville.
 
Suomen Beniamino Gigli -Seura ry on julkaissut Giglin elämäkerran italiaksi.
Kirjan on kirjoittanut seuran puheenjohtaja Torsten Brander.
Kirjan nimi: BENIAMINO GIGLI. IL TENORE Di RECANATI.
248 sivua ja 43 valokuvaa.
Sisältää myös päivitetyt tiedot 100. juhlavuodesta ja tapahtumista viimeisten 15 vuoden ajalta.

Yhteystiedot: e-mail: torsten.brander@elisanet.fi